Say goodbye and then hello!

Hei taas teille. :) Ensin hieman tästä päivästä. Tähän päivään kuului siis viime hetken pakkailuja ja pyykkien pesua, mutta laukun painoa ei tajuttu tsekata! Siinä sitten viime hetkillä, kun pitäisi jo lentokentälle lähteä, kokeiltiin se paino ja liikaahan se olikin. Hyvä siinä sitten on tyhjentää laukkua ja toivoa, että paino tipahtaa tarpeeksi. Siitä sitten lähdettiin eteenpäin, haettiin isä ja veli keskustasta ja jatkettiin matkaa Rissalan lentokentälle. Ja siellä heti seuraavat vastoinkäymiset. Laukku painoi yli kaksi kiloa liikaa (vaikka sitä kotona tyhjensinkin!). Siinä sitten laukku vaan auki lattialle ja heittelemään kamoja pois. Parin yrityksen jälkeen laukun paino oli 22.3 kg (23 kg on se yläraja :p) ja minä sain sen onnellisesti koneeseen. <3

Lentokentällä minua saattamassa oli oma perhe sekä isovanhemmat. Äiti ja mummo ne tietenkin purskahtivat itkuun, mutta miehet (minähän laskeudun tähän joukkoon (; ) pysyttiin vahvoina. Haikeus iski vasta lentokoneeseen päästyä, kun tajusin, että nämähän oikeasti olivat hyvästit! Etten enää nää Kuopiota, kuin vasta kymmenen kuukauden päästä! Kun sieltä lentokoneesta sitten katseli näkymiä, meinasihan sitä itku päästä. Ehkä olisi ollut eri tilanne, jos en olisi ollut yksin. Nimittäin lentokentälle päästyä tunne oli jo ohi ja jäljelle jäi vain innostus.

Lentokentältä minä sitten raahauduin laukkuni kanssa Hilton hotellille, jonne ei onneksi ollut pitkä matka! Heti matkalla ensimmäinen ystävistäni liittyi seuraani. He nimittäin halusivat hyvästellä minut, ja kun asuvat lähellä ja omistavat ajokortin, tapaus oli selvä! Kirjauduttiin sitten hotelliin sisälle ja wow! Luksusta! Ainakin meidän mielestä. Oma jättimäinen sänky ja vielä kylpyammekin! <3 Tulipa nuo tässä jo kokeiltuakin. ;) Kaksi muuta ystävääni siis liittyivät seuraamme ja läksimme lentokentälle Starbucksiin. Siis en todellakaan muista milloin viimeksi olisin siellä käynyt! Sieltä siirryttiin tänne hotellille ja muisteltiin vanhoja hyviä aikoja. <3 Tutustuimme nimittäin aiemmin mainitsemalla kielikurssilla kaksi vuotta taaksepäin. Kun kaverit sitten häipyivät, niin minä liukenin vaahtokylpyyn ja tässäpä sitä nyt kirjoittelen.

Starbucksista vakkarini: Caramel Frappucino <3 Siihen tutustuin New Yorkin reissullani 2010

Sitä vaahtoa tuli vähän liikaa :p

Vuoden päivät olen tätä odottan ja huomenna se lähtö vihdoin on. Ei sitä jotenkin jaksa uskoa. Että se päivä on jo täällä! Tai että oikeasti on aika jättää Suomi niin pitkäksi aikaa. Ja omaksua itselleen uusi kotimaa. On sitä tullut mietittyä, että tulenkohan olemaan yksi niistä vaihtareista, jotka eivät halua palata kotiin vai niistä, jotka ovat kuitenkin iloisia palatessaan. Sen näkee sitten! Tällä hetkellä tunteet ovat hyvinkin selkeät: en malta odottaa huomisaamua! Tulen edelleen ikävöimään kavereita, mutta tästä asiasta olen niin varma, että en jaksaisi pysyä paikoillani! Luulenpa, ettei tuosta nukkumisesta mitään tule, mutta pakkohan sitä on kuitenkin yrittää. :D On tuo sänky niin pehmoinen, että makoilemaan on pakko mennä jossain vaiheessa. :3

Edelleenkään minulla ei ole hajua kenen kanssa huomenna matkustan. Tarkoitan, että kaikilla vaihtarikavereillani on ollut muutama vaihtari, joiden kanssa he ovat matkustaneet, ja mietin, että mistä he ovat saaneet tietää, keiden kanssa. Voin vain toivoa, että seura on hyvää! Ja niin se luultavasti on, vaihtarit ku on kyseessä. :) Tosiaan, huomen aamuna lento lähtee siis 7.55 am täältä Helsinki-Vantaan lentokentältä, mutta siellä pitää kuitenkin olla jo paikalla 5.45 am. (Y) Voi kuinka ihanaa! Ja tosiaan 24 tuntia matkustan. Perillä Seattlessa olen 9.55 pm heidän aikaansa ja Suomen aikaa 7.55 am perjantai-aamuna. Kuten huomaa, yritän opetella jenkkien tavan merkitä kellonajat. ;) Tosiaan, pysähdyn ensin Lontoossa noin kahdeksi tunniksi ja sitten New Yorkiin viideksi. Tosin kyllä sieltä seuraa varmasti löytyy!

Nyt on kyllä pakko sanoa hyvää yötä kaikille! <3 Harmittaa tosin, että tästä tuli nyt vähän tämmöinen, aiemmin lennon jälkeen pursusin ideoita, muttei ollut aikaa kirjoittaa niitä ylös! No, ei voi mitään. Seuraavan kerran minusta kuulette joskus. :D Ehkä tämän läppärin kanssa jaksaa siellä lentokentillä kirjoitella, tai sitten ei. Perjantainakaan en välttämättä ehdi, silloin minulla on vaihtareiden keskeinen BBQ! ;) Ja yritän ottaa sieltä kuvia! Samoin huomennakin! Nyt hyvät yöt kaikille. :) I will miss you! <3 Remember, you only live ones, so do it now! Follow your dreams <3