Vuoden prosessi

Hei taas ;)
Päivät kuluu ja lähtö on koko ajan lähempänä! Nyt aion kertoa vähän viime vuodesta. Miten päädyin hakemaan vaihtariksi ja mitä kaikkea prosessiin kuului.

Vaihtoon lähteminen on aina kiinnostanut minua hieman. Pääsin kokeilemaan vuonna 2011 hieman hellempää versiota vaihdosta. Kävin kielimatkalla Torquayssa, Englannissa. Ei sitä kolmea viikkoa voi mitenkään verrata 10 kuukauteen ja muutenkin olin matkalla serkkuni kanssa, mutta siitä sain kuitenkin sysäyksen kohti tätä ideaa. Vuoden pyörittelin ja kypsyttelin ajatusta mielessäni ja sitten viime syksynä nostin niin sanotusti kissan pöydälle :) Aluksi en ollut ollenkaan varma pääsisinkö lähtemään, mutta kävikin niin, että vanhempani tukivat minua täysillä. Päädyttiin siinä STS-järjestöön ja pian hakuprosessi olikin käynnissä.

Vuoden sisällä tuli täyteltyä kaikennäköisiä papereita vino pino, sekä STS:lle hakemus, että isäntäperhettä varten sekä viisuminkin takia. Iso osa näistä tuli täytettyä internetin kautta, mutta käsitöitäkin sai tehdä ja paljon! Yksinään en kaikesta olisi selviytynyt, joten välillä apua kysyttiin omilta vanhemmilta ja STS:n yhteyshenkilöltä. Kaikki paperityöt saatiin kuitenkin ajallaan tehtyä ja lopulta myös viime toukokuussa isäntäperhe löytyi.

Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna kaikki STS:n vaihto-oppilaat kerääntyi yhteen Pajulahteen, lähelle Lahtea. Oli aivan mahtava tutustua muihin vaihtareihin ja jakaa kokemuksia ja fiiliksiä. Tutustuttiin siinä myös entisiin vaihtareihin, jotka antoivat meille vinkkejä ja kertoivat omista vaihtovuosistaan. Muutenkin viikonloppuun sisältyi erilaisia luentoja tärkeistä asioista, vakuutuksista, isäntäperheistä, uuteen kulttuuriin totuttelemisesta jne. Joka ikinen vaihtari odotti innolla lähtöään ja isäntäperhetietojaan! Tosin vain muutamalla silloin oli nämä tiedot, itsekin olin vielä täysin pimennossa. Jännitystä oli ilmassa, mutta kaikilla oli aivan tajuttoman hauskaa. Viikonloppuun sopi uusien tuttavuuksien lisäksi myös lätkämatsin katselua porukalla. ;)

Viimeisin, muttei vähäisin vaihtoasia, oli viisuminhaku. Se kävi yllättävän helposti. Tai no, olisi se voinut olla helpompaakin, sillä isän kanssa sitä hakemusta alettiin tehdä netissä, eikä kone suostunut toimimaan. Varmaan kymmenen kertaa yritettiin ja sitten vaihdettiin konetta. :D Ja homma alkoi luistaa. Hakemuksessa oli aivan liikaa sivuja täynnä mitä älyttömämpiä kysymyksiä. Halusivat mm. tietää olenko terroristi tai muu vastaava rikollinen. No, nehän tietenkin kuuluvat asiaan, kun Yhdysvaltoihin mennään, mutta kyllä se aika älyttömältä vastata, kun on vasta 17-vuotias tyttö. No, hakemuksen täytön jälkeen jäätiin odottelemaan haastattelupäivää. Jännitin sitä ihan älyttömästi, mutta ei se lopulta ollutkaan niin kauheaa.

Ensin menimme isolla vaihtariporukalla Helsingissä Steam-kahvilaan, mistä meidät kolme kerrallaan lähetettiin viereiseen taloon haastatteluun. Ensin piti päästä sisään, sitten nousimme hissillä ylös ties monenteen kerrokseen ja jäimme odottamaan panssarioven toiselle puolelle. Joku vartija haki meidän passit ja pamautti oven heti kiinni. :D Vähän hämmentyneenä siinä seisottiin, kunnes yksitellen ottivat meidät sisään turvatarkastuksen kautta. Ohjeistus oli vähän heikkoa, kun ei ollut mitään hajua tarkastuksen jälkeen, mitä oli tarkoitus tehdä. Onneksi muiden vaihtareiden luo mentyä, he kertoivat minne kaikki paperit piti viedä. :D Sittenpä sitä odoteltiin omaa vuoroa. Joku amerikkalainen nainen oli meitä haastattelemassa ja sanoi HYVIN EPÄSELVÄSTI meidän nimiä vuorotellen. Kesti aina hetken, että kenet se oikein sieltä sanoi? No sitten se minun vuoroni tuli ja menin semmoiselle tiskille. Siinä ottivat sormenjälkeni semmoisella ihme koneella. :D En tiedä sen nimeä, mutta niitä näkyy aina jossain. Ja no sanoi, että siirry tuohon toiselle tiskille haastatteluun. No menin siihen ja se nainen kysyi minulta minne olen menossa ja tiedänkö jotain Washingtonista tai Yhdysvalloista. Sitten sieltä tuli vain, että viisuminne lähetetään viikon sisällä. Ja that's it. Ei mitään muuta. :D Vähän hämmentyneenä olin siinä, että mitäs nyt pitää tehdä? Sitten sanoivat, että mene vaan koputtamaan tuonne ovelle, että olet valmis.

Oli tuo vähän erilaista, kuin mitä odotin. Mutta nyt olen sitten ollut onnellinen viisumin omistaja muutaman viikon ajan. ;) Ja nyt kaikki vaihtoon liittyvät asiat on hoidettu alta, enää pitäisi vähän suunnitella ensi vuotta, että mitä siellä koulussa ja vapaa-ajalla haluaisi tehdä. Nimittäin koulun kauttahan ne harrastukset siellä tulevat. ;)

Tässä viisumista palanen, on vakavana ;)
Kuten huomaa, kännykkään täytyy vielä tyytyä :D