Living in the States

Pitkästä aikaa koneen ääressä kirjoittamassa. Kohta on kulunut jo viikko! Wow, ei tunnu yhtään siltä. ;o En ole saanut kunnon hengähdystaukoa pitkään aikaan! Koko ajan jotain uutta on tapahtumassa ja kaikki on niin uutta ja jännittävää! (Piti käyttää sanakirjaa, kun en muistanut mikä exciting on suomeksi ;o ) Joo siis tää viikko on ollut yhtä hullunmyllyä ja energiatasot on heitelly alhaalta ylös koko ajan :D Myönnän, että ehkä se jet lag on iskenyt, koska iltaisin ei aina väsytä, mutta päivisin saattaa nukuttaa paljonkin. Tai ehkä väsymys johtuu vain siitä, kun tekemistä on koko ajan niin paljon. :D

Viime torstai-iltana saavuin Seattle-Tacoman lentokentälle noin kymmenen aikaan illalla. (Kerron lennoista myöhemmin!) Meni hetki aikaa, että päästiin ulos lentokoneesta, ja siitä piti sitten lähteä harhailemaan oikeaan paikkaan. Ja minähän en ikinä ollut Seattlessa käynyt. :D Ei se loppujen lopuksi niin vaikeaa ollut, JFK:llä oli paljon hankalampi kulkea! Joten tapasin host perheeni ja koordinaattorini ensimmäistä kertaa, ja pyydä anteeksi, mutta unohdettiin ottaa kuva! ;o Kuulemma lentokentän näytöt olivat näyttäneet meidän lennon olleen peruttu ja kaikki olivat sen takia hieman hämmentyneitä. :D No minä sieltä käpöstelin perheen luo ja innoissaan he minut ottivat vastaan. Kyllähän he ovat ihan huipputyyppejä, vaikka en vielä kunnolla heitä tunnekaan. Mutta on ollut mukavaa heidän kanssaan ja talo on myös ihan mahtava. Tarkoitan siis valtava!! Ihan totta se on, mitä sanotaan: Kaikki on täällä suurempaa kuin Suomessa. :D On huomattu. (Y) Mutta siis oma huone on myös tosi tilava, en vielä oo ehtinyt pistää julisteita tai mitään seinälle, mutta kamat on levitetty jo vaatekomeroon. ;) Ja joo mun sänky on ihana <3 Iso ja valtava. Siis kirjaimellisesti joudun kapuamaan sängylle. :D En voi vaan istahtaa vaan pitää ponnahtaa. xD Ainoa huono puoli, niin kaks seinää on sinisiä ja kaks keltaisia. Go Sweden, you know? :D No ei se mua oikeasti häiritse.

Siellä on mun vaatekomero ja tuon palmun on maalannut mun host sisko Kenzie :)

Joten saavuin torstai-iltana Seattleen, mutta Stanwoodiin vasta joskus puol kahdentoista aikaan. Huhhuh. Enkä heti meinannut saada unta, vaikka en ollut nukkunut kuin pari tuntia sen yli 24 tunnin matkustamisen aikana! Varmaan siksi, että nukahdin ajomatkalla autoon. :p No kuitenkin, muutaman tunnin yöunilla piti seuraava päivä selvitä, nimittäin luvassa oli vaihtareiden BBQ Lake Tappsilla. Taisinpa herätä siinä ennen seitsemää. Uh. No ei se mitään, koko päivä oli tosi mahtava. :) Me matkustettiin semmoisella pakulla muutaman muun (12) vaihtarin kanssa. Ensin meidän piti hakea muutama kyytiin, ennen kuin voitiin lähteä ajamaan Lake Tappsia kohti. Ajomatka taittui tosi mukavasti, sillä tutustuin muutamaan matkustustoveriini. Juttu lähti luistamaan loistavasti. Jaja no siellä paikanpäällä tutustui sitten muihinkin, mutta en vielä ehtinyt kaikkia jututtaa. Se järvi, jonka rannalla oltiin oli tosi kaunis. Taisiis siellä oli metsää ja se järvi ja paljon taloja. Varmaan vähän rikasta seutua, tiedättekös. ;p Ja no se oli jonkun talo, en kyllä muista kenen. :D Ja ollaan menossa viettämään sitten läksiäiset kesäkuussa siellä. En muistanut ottaa yhtään valokuvia, anteeksi siitä! Ehkäpä saan kavereilta kuvia niin voin näyttää millainen paikka se oli. :) Tai sitten otan silloin kesäkuussa kuvia! Siellä siis juteltiin, leikittiin, pelattiin ja syötiin yms. Yksi juttu, mitä kokeilin oli semmoinen lautta. :D En tiedä, mikä se on suomeksi mutta englanniksi sitä kutsutaan nimellä "tube". Ja no siis siinä oli moottorivene, joka veti tuollaista lauttaa ja siinä lautassa oli neljä ihmistä kerrallaan. Ja sillä kierrettiin järveä. Kokeilin sitä kahdesti, ensimmäisellä kerralla istuin lautalla, mikä oli todella hauskaa! Toisella kerralla olin polvillani lautan takaosassa ja kahdesti putosin kyydistä. :D Mutta vain sen takia, että minun oli pakko päästää irti, etten menettäisi bikinien alaosaani. Yksi poika ei ollut niin onnekas, ja menetti housunsa ollessaan kyydissä. :D Silloin siinä naurettiin ja paljon! Muutenkin sillä reissulla sattui ja tapahtui vaikka mitä, niin paljon, ettei sitä kaikkea voi edes luetella tähän. :D Muutenkin tästä on tulossa tylsän pitkä teksti!

No perjantai-iltana olin uuvuksissa ja meninkin nukkumaan ajoissa. Lauantai-aamuna ei onneksi ollut mitään menoa, joten sain nukkua. :3 Mutta iltapäivällä naapurusto järjesti BBQ (taas hampurilaisia) ja menimme host perheen kanssa sinne. Siellä oli isoin näkemäni liukumäki! Se oli siis ilmalla pumpattavat ja valtava. :D Ainakin alueen lapsilla oli tekemistä! Itse iltaa kohden olin hieman uninen, mutta pääsinpähän tapaamaan naapureita, ja tähän mennessä kaikki ovat tosi mukavia! Naapurusto on muutenkin hyvin turvallinen, ja täällä asuu poliiseja useampikin kappale. :D Ja no lauantai meni kutakuinkin siinä.

Sunnuntai-aamuna lähdin Yelmiä kohti vaihtarileirille. Se oli semmoinen Orientation Camp leirintäalueella keskellä ei mitään. Kirjaimellisesti. Metsän keskellä oli semmoinen "juna-asema" ja me yövyttiin niissä "junan" vaunuissa. :D Kuulostaa oudolta tiedän, olisi pitänyt ottaa kuva! Ja no ei sitä leiriä voi kuvata mitenkään muuten kuin sanalla "awesome". Tutustuin ihan uskomattoman moneen tyyppiin ja oli ihan älyttömän hauskaa niiden kanssa!! Leiri oli niinkuin mikä tahansa leiri: ruokaa oli paljon, pelattiin pelejä, vietettiin aikaa yhdessä. Lisäksi meillä kävi puhumassa yks Mike, joka puhuu yleisestikin nuorille heidän kouluillaan. Aivan uskomattoman hyvä puhuja ja ihan älyttömän hauska tyyppi. :D Ja puhui asiaa. Lisäksi käytiin nuotilla, ja maistoin ensimmäisen kerran elämässäni s'moreja. Liian makeita minun makuuni. :p Niissä on siis kahden keksin välissä sulatettu vaahtokarkki ja suklaata.

Tässä siis s'more.

Sunnuntaina siis ajettiin bussilla useamman tunnin ajan. :D Ja bussimatkan aikana ehti taas tutustua ihmisiin. Ja ilta menikin siinä tutustuessa ja jutellessa ja niin edelleen. Tosin illalla jouduttiin tekemään uintitesti. Mikä oli tosi ihanaa. <3 Järvi oli täynnä vesikasveja ja jälkeenpäin Mark (videokamera-äijämme) näytti videon, jossa näkyi käärme luikertelemassa vedessä. Joten siihen jäi uiminen. :D Mutta maanantaina oli muutakin tekemistä kuin uimista. Iltapäivä oli varattu aktiviteeteille ja kokeilin siis elämäni ensimmäisen kerran paintballia! :D Superhauskaa, mutta kun aloin saamaan pelin ideasta kiinni, aika loppui enkä oikeasti päässyt kunnolla pelaamaan. Mutta voin ylpeänä sanoa, etten saanut yhtään osumaa, mutta osuin kuitenkin johonkuhun toiseen. ;p Sen jälkeen, hieman pölyisenä ja vihreänä(maali oli vihreää :p), mentiin kokeilemaan Zip Linea. Mitä ihme vaijeriliukumista se onkaan. :D Se oli myös tosi hauskaa, tosin radat oli liian lyhyitä. :'( Sitten oli taas vain hengailun aika. Joten mentiin takaisin huoneille ja hengailtiin siellä, pelattiin yhtä pöytäpeliä, en tosin yhtään tiedä, mikä se on. o.o Se oli semmoinen pitkä pöytä ja sitä pelattiin bilispalloilla. Kummassakin päädyssä oli viisi palloa ja yritettiin sillä valkoisella osua toisen palloihin niin, että ne tippuisivat päädyssä olevaan aukkoon. Outoa, mutta superhauskaa. :D Olin aika mestari. (Y) Ja siis maanantai-iltana meidät jaettiin pieniin ryhmiin, joissa piti kehittää uusi maa ja lippu niiden maiden nimistä ja lipuista, mistä ryhmän jäsenet olivat. :D Meidän lippu oli tosi hieno, minä piirsin. (Y) (Eli aika kauhea xD) Mutta maan nimi oli hyvä: Thaifindormany. Thailand, Finland, Ecuador ja Germany.

Tiistaina meillä oli varsinainen orientation-osuus leirillä. Käytiin läpi sääntöjä ja sen sellaista. Lisäksi esiteltiin oma keksimämme maat ja maiden liput. Iltapäivällä ruoan jälkeen lähdimme bussilla pois leirintäalueelta, muttemme vielä takaisin koteihimme. Ensin menimme keilaamaan! Minä tietenkin sekoilin teknologian kanssa ja emme minun radalla päässeet heti pelaamaan. :p Mutta sitten homma toimi ja oli hauskaa! Voitin ensimmäisen erän. ;) Ja tulin toiseksi seuraavalla. Sen jälkeen pääsimme ilmaisilla tokeneilla pelaamaan. Peleistä sai kuponkeja ja niillä palkintoja. Innostuttiin porukalla vähän keräilemään niitä ja saatiinkiin paljon karkkia! :D Paljon hauskoja juttuja tapahtui keilahallissa, ei niitä kaikkia jaksa luetella. :D Kotimatka meni rattoisasti ja huomasi, että porukka oli hieman uupunutta. Siitä huomasi, että oli ollut hauskaa!

Tämmösiä kuponkeja kerättiin varmaan jotain yli kolmesataa :D

Aiemmin mainitsin Markin videokamera-äijänämme. Hän pyöri jo BBQ:ssa videokameransa kanssa, kuvaten kaikkea tapatuvaa ja meitä vaihtareita. Samoin tuolla leirillä tuli tehtyä pari videota. :D Loppuvuodesta Mark tekee kaikista vuoden aikana ottamistaan videoista elokuvan! Wow, sitä odotellessa! Nimittäin varsinkin tuolta leiriltä tuli useita video-otoksia, mm. yhdessä minä juoksen kirkuen pakoon erästä Wahia, koska hänellä on iso hämähäkki kädessään. :s Pitikin mennä sanomaan, että pelkään kuollakseni hämähäkkejä! Toisessa kaverini pussaa sammakkoa ja toivoo sen muuttuvan prinssiksi. :p Toive ei harmillisesti toteutunut. :'( Ja lisäksi vielä monta muuta hulvatonta otosta tuli kuvattua. :D Ne nähdään sitten siinä kootussa elokuvassa. ;)

Tiistaina piti sitten hyvästellä uudet kaverit, mutta olin ihan iloinen päästessäni kotiinkin. (Huomaa, että kutsun tätä jo kodiksi :p) Illalla aika meni siihen, kun kirjoitin päiväkirjaani, joten en ehtinyt kirjoittelemaan blogiani! No keskiviikkona sitten käytiin aamulla koululla rekisteröitymässä! Sain ASB-korttini, sillä pääsee kaikkiin koulun peleihin ja voi osallistua eri joukkueisiin. Ja mitäköhän kaikkea muuta. :D Lisäksi sain lukkarini. Matikan kurssin valitsemisessa oli hankaluuksia, en tiedä vieläkään onko tuo liian helppo vai sopiva minulle. :p sen näkee sitten.

Tässä siis nämä aineet :)

Ja tuohan ei tosiaan näytä yhtään lukujärjestykseltä, jonka saisi koululta. :D Minä tykkään. Tuo Acting menee siis englannin kurssista, mikä on pakollinen. Olin aika iloinen, kun näytteleminen kelpaa, eikä tarvitse mennä opiskelemaan kielioppia! Myös USAn historia on pakollinen ja matikka. Mutta nekin kiinnostavat, joten ei mitään hätää siinäkään. Muuten valitsin liikunnan, kuoron ja espanjan ihan itse ja nehän nyt on tosi mukavia aineita. :D Ensi vuodesta tulee siis semmoinen mukavan leppoisa, mutta kyllä niitä kotiläksyjäkin vähän tulee. Etten ihan hunningolle mene. ;)

Keskiviikkona tuon koululle rekisteröitymisen jälkeen lähdin ihan vapaaehtoisesti host vanhempieni kanssa asioille. He ostivat jotain kamaa uutta kirkkoaan varten, ja samalla minä näin aluetta Seattlen ympäristössä. Angien kanssa katseltiin aina välillä, kun Jon meni hakemaan tavaroita, alueen karttaa ja paikkojen nimiä, ja jotkut olivat aika omituisia. :D Jotain intiaanien aikaisia ilmeisesti. Yksi jäi erityisesti mieleen. Nimittäin Bellavue. Voi vaan miettiä, että miten se lausutaan, ja tietenkin lausuin ihan väärin. :D Oikeasti se kuulostaa ihan sanalta below. Outoa vai mitä? No tuli kokeiltua kiinalaista pikaruokalaa sinä päivänä ja sain ihka ensimmäisen ennustuskeksini! Host perheelläni on tapana ennen keksin murtamista sanoa mihin ennustus liittyy. No minä sanoin, että se kuvastaa tulevaa vuottani Yhdysvalloissa.

Mun ennustus :p Aika hyvin osui ensi vuoteen!

No käytiin sitten keskiviikkona myös tavaratalossa Costco. Wow. Valtava. Ei voi muuten kuvailla. :D

Ja meinaan tässä näkyy vaan yks pieni osa o.o

Kaikki paketit oli ihan valtavia.

"It's the size of my head!" Melkein 40$ Nutella purkista o.o Noh, siinä taisikin olla se viisi kiloa nutellaa..
Ei kyllä ostettu, jos sitä mietitte. :D

Illemmalla mentiin sitten hostieni kanssa erään naapurin synttäreille. Oltiin siellä tosin vain vähän aikaa, mutta ehdittiin syödä ja jutella jne. Tapasin taas uusia ihmisiä ja hekin olivat mukavia. :D Kaikki tuntuvat olevan tosi mukavia täällä. Miksiköhän on näin? Joo ja tällä synttärisankarilla oli ilmeisesti tapana antaa vierailleen lahjoja joten minäkin sain muutaman tosi siistin lahjan. :D

Tämmöinen hieno naamari. :D

Ja lisäksi tuommoinen höyhenhuivi. xD Nauroinko? Kyllä :D

Ja no tänään on torstai ja viikko on tulossa täyteen. Ensimmäinen vapaapäivä, ei mitään muuta kuin löhöilyä ja lepäilyä. Ihan mukavaa, kun on koko viikon ollut menossa! On ollut tosi hauskaa, mutta välillä pitää niitä akkuja ladata. Nyt sanon terveiset sinne Suomeen ja varmaan viikon päästä kerron taas jotain lisää, että ehtii tapahtua kaikkea jännää, josta voi kirjoittaakin jotain. :D 

Adios!

Say goodbye and then hello!

Hei taas teille. :) Ensin hieman tästä päivästä. Tähän päivään kuului siis viime hetken pakkailuja ja pyykkien pesua, mutta laukun painoa ei tajuttu tsekata! Siinä sitten viime hetkillä, kun pitäisi jo lentokentälle lähteä, kokeiltiin se paino ja liikaahan se olikin. Hyvä siinä sitten on tyhjentää laukkua ja toivoa, että paino tipahtaa tarpeeksi. Siitä sitten lähdettiin eteenpäin, haettiin isä ja veli keskustasta ja jatkettiin matkaa Rissalan lentokentälle. Ja siellä heti seuraavat vastoinkäymiset. Laukku painoi yli kaksi kiloa liikaa (vaikka sitä kotona tyhjensinkin!). Siinä sitten laukku vaan auki lattialle ja heittelemään kamoja pois. Parin yrityksen jälkeen laukun paino oli 22.3 kg (23 kg on se yläraja :p) ja minä sain sen onnellisesti koneeseen. <3

Lentokentällä minua saattamassa oli oma perhe sekä isovanhemmat. Äiti ja mummo ne tietenkin purskahtivat itkuun, mutta miehet (minähän laskeudun tähän joukkoon (; ) pysyttiin vahvoina. Haikeus iski vasta lentokoneeseen päästyä, kun tajusin, että nämähän oikeasti olivat hyvästit! Etten enää nää Kuopiota, kuin vasta kymmenen kuukauden päästä! Kun sieltä lentokoneesta sitten katseli näkymiä, meinasihan sitä itku päästä. Ehkä olisi ollut eri tilanne, jos en olisi ollut yksin. Nimittäin lentokentälle päästyä tunne oli jo ohi ja jäljelle jäi vain innostus.

Lentokentältä minä sitten raahauduin laukkuni kanssa Hilton hotellille, jonne ei onneksi ollut pitkä matka! Heti matkalla ensimmäinen ystävistäni liittyi seuraani. He nimittäin halusivat hyvästellä minut, ja kun asuvat lähellä ja omistavat ajokortin, tapaus oli selvä! Kirjauduttiin sitten hotelliin sisälle ja wow! Luksusta! Ainakin meidän mielestä. Oma jättimäinen sänky ja vielä kylpyammekin! <3 Tulipa nuo tässä jo kokeiltuakin. ;) Kaksi muuta ystävääni siis liittyivät seuraamme ja läksimme lentokentälle Starbucksiin. Siis en todellakaan muista milloin viimeksi olisin siellä käynyt! Sieltä siirryttiin tänne hotellille ja muisteltiin vanhoja hyviä aikoja. <3 Tutustuimme nimittäin aiemmin mainitsemalla kielikurssilla kaksi vuotta taaksepäin. Kun kaverit sitten häipyivät, niin minä liukenin vaahtokylpyyn ja tässäpä sitä nyt kirjoittelen.

Starbucksista vakkarini: Caramel Frappucino <3 Siihen tutustuin New Yorkin reissullani 2010

Sitä vaahtoa tuli vähän liikaa :p

Vuoden päivät olen tätä odottan ja huomenna se lähtö vihdoin on. Ei sitä jotenkin jaksa uskoa. Että se päivä on jo täällä! Tai että oikeasti on aika jättää Suomi niin pitkäksi aikaa. Ja omaksua itselleen uusi kotimaa. On sitä tullut mietittyä, että tulenkohan olemaan yksi niistä vaihtareista, jotka eivät halua palata kotiin vai niistä, jotka ovat kuitenkin iloisia palatessaan. Sen näkee sitten! Tällä hetkellä tunteet ovat hyvinkin selkeät: en malta odottaa huomisaamua! Tulen edelleen ikävöimään kavereita, mutta tästä asiasta olen niin varma, että en jaksaisi pysyä paikoillani! Luulenpa, ettei tuosta nukkumisesta mitään tule, mutta pakkohan sitä on kuitenkin yrittää. :D On tuo sänky niin pehmoinen, että makoilemaan on pakko mennä jossain vaiheessa. :3

Edelleenkään minulla ei ole hajua kenen kanssa huomenna matkustan. Tarkoitan, että kaikilla vaihtarikavereillani on ollut muutama vaihtari, joiden kanssa he ovat matkustaneet, ja mietin, että mistä he ovat saaneet tietää, keiden kanssa. Voin vain toivoa, että seura on hyvää! Ja niin se luultavasti on, vaihtarit ku on kyseessä. :) Tosiaan, huomen aamuna lento lähtee siis 7.55 am täältä Helsinki-Vantaan lentokentältä, mutta siellä pitää kuitenkin olla jo paikalla 5.45 am. (Y) Voi kuinka ihanaa! Ja tosiaan 24 tuntia matkustan. Perillä Seattlessa olen 9.55 pm heidän aikaansa ja Suomen aikaa 7.55 am perjantai-aamuna. Kuten huomaa, yritän opetella jenkkien tavan merkitä kellonajat. ;) Tosiaan, pysähdyn ensin Lontoossa noin kahdeksi tunniksi ja sitten New Yorkiin viideksi. Tosin kyllä sieltä seuraa varmasti löytyy!

Nyt on kyllä pakko sanoa hyvää yötä kaikille! <3 Harmittaa tosin, että tästä tuli nyt vähän tämmöinen, aiemmin lennon jälkeen pursusin ideoita, muttei ollut aikaa kirjoittaa niitä ylös! No, ei voi mitään. Seuraavan kerran minusta kuulette joskus. :D Ehkä tämän läppärin kanssa jaksaa siellä lentokentillä kirjoitella, tai sitten ei. Perjantainakaan en välttämättä ehdi, silloin minulla on vaihtareiden keskeinen BBQ! ;) Ja yritän ottaa sieltä kuvia! Samoin huomennakin! Nyt hyvät yöt kaikille. :) I will miss you! <3 Remember, you only live ones, so do it now! Follow your dreams <3

Feeling strange

Tänään kirjoittelen siis vähän omista tunteistani, että millainen tunneskaala täällä on meneillään. :)

Vaihtoon lähteminenhän on aivan älyttömän iso juttu! Se nyt on varmaan kaikille selvää. :D Ja itsellä se on vain parin päivän päässä! Mutta siis kymmenen kuukautta poissa kotoa voi olla yllättävän vaikeaa. Itse en ole oikeastaan ikinä ollut koti-ikävää poteva tyyppi, mutta pisin aika poissa kotoa ja ilman vanhempia on ollut se kolme viikkoa. :) Ja silloinkin olin kielimatkalla, eli minulla ei edes ollut kunnolla aikaa miettiä kotia, vaan olin koko ajan menossa. Nyt saattaa olla hieman eri tilanne. Mutta ei sitä koskaan tiedä, ehkä en pode koti-ikävää ollenkaan. :D Aika näyttää.

Vaikka en kotiani ikävöisi tai vanhempia, luulen, että ystäviäni tulen kaipaamaan ihan älyttömästi. Ja muutenkin elämääni täällä Suomessa. Tänäkin kesänä tutustuin aivan mahtaviin tyyppeihin, ja pelkään hieman, että en pysty pitämään keneenkään kunnolla yhteyttä ja ystävyydet unohtuu. Sama juttu on vanhojen kavereiden kanssa, Pystynkö pitämään tarpeeksi yhteyttä, jotta ne kaverit, joita en esim. nää koulussa vaan muulla vapaa-ajalla, ovat edelleen tuttuja? Koulukaveritkin saattavat tuntua kaukaisilta, kun tulen takaisin, jopa parhaat ystävät. Vaikka spekulointi ei ole ykkösharrastukseni, niin kyllä näitä asioita tulee mietittyä.

Juuri kavereiden takia tulee aina vähän down-fiilis, koska meillä on aina niin hauskaa yhdessä ja sitten sitä ei yhtäkkiä pääsekään viettämään aikaa heidän kanssaan pitkään aikaan. Silloin, kun sen tajuaa, haluaisi vain jäädä paikoilleen ja olla lähtemättä. Mutta kuitenkin, kun ajattelen sitä, miten paljon haluankaan lähteä! Kokemukset ja tapahtumat, jotka minua odottavat ovat liian houkuttelevia jättää kokematta. Aina, kun ajattelen lähtöäni, kylmät väreet kulkevat pitkin selkääni.  Ja hymy leviää tietenkin kasvoille. Sitä fiilistä ei mitenkään voi sanoin kuvailla! Se vaan on ja pysyy, varmasti vielä silloinkin, kun olen tullut jo takaisin.

Pidän itseäni melko herkkänä ihmisenä, ja mietin, miten kestin näin pitkään purskahtamatta itkuun. Viime yönä se lähtö lopulta hyppäsi mieleni syövereistä esille. Tosin, vaikka vain pieneksi hetkeksi, riitti se silti ja tulihan sitä itkettyä kavereille (jotka tosin olivat jo nukkumassa :D). Tosiaan, pienen murtumisen jälkeen tämä ajatus taas hävisi ja olo oli hyvä. Hyvin hämmentävää. Luulin, että olisin viimeinkin kunnolla tajunnut asioiden oikean laidan, mutta ei tähän minun pääkoppaani tunnu mikään uppoavan. Olen tässä parin viikon aikana hyvästellyt kavereitani, mutta en vieläkään tajua, etten nää heitä kymmeneen kuukauteen! (Usein minulle kyllä sanotaan, että se on vain kymmenen kuukautta :D Olen itsepäinen ja ajattelen silti sitä pitkänä aikana!) Paitsi ilmeisesti keskellä yötä aivojeni mukaan on aikaa ajattelulle. Ehkä olen ollut vain niin paljon menossa, etten ole saanut hengähdys- ja ajattelutaukoa muulloin. Itkenkö vielä? Kyllä varmaan. Milloin? Sen näkee sitten.

Tiedostan kyllä kuitenkin sen, että tulen ikävöimään Suomea. En tiedä, miten kovasti, mutta jotenkin ainakin. Kummallisesti se ei kuitenkaan lähtöpäätökseeni vaikuta. Vaikka tunteet ovatkin ristiriidassa keskenään, en voisi ajatella parempaa tulevaa vuotta. Tiedän senkin, että minut on luotu matkaamaan ja oppimaan uutta, mikä vain vahvistaa aiempia tuntemuksiani. Tämä tuleva vuosi on vasta alkua elämälleni, ja vielä sitä ehtii eksyä vaikka minne. Ja yritän ajatella mahdollisimman positiivisesti: kyllä kaikki on täällä ennallaan, kun tulen takaisin ja siitä on sitten hyvä jatkaa elämää Suomessa. Mutta nyt minun on kuitenkin aika lähteä kehittämään uusi ja ihmeellinen elämä tuon suuren lätäkön toiselle puolen!

Getting Ready

Hei taas! Pikkuhiljaa tässä on pitänyt ruveta pakkailuhommiin. Huomattu ihan niin hankalaksi kuin miltä se kuulostaa! Kun pitää miettiä, mitä tarvitsee vuoden aikana, muuttuu suu pyöreäksi. :o Ei mitään hajua! Pitää miettiä, mikä on käytännöllistä, tarvitseeko tuon oikeasti mukaan, onko siitä mitään hyötyä jne. Ei ole helppo homma mahduttaa koko elämäänsä mukaan. Siksipä siitä lähtee vain noin kymmenesosa mukaan. ;o

Viime keväänä vietin syntymäpäiviäni, ja vanhempani ostivat minulle jättimäisen matkalaukun! Se oli ihan suunniteltu juttu, koska tarvitsin matkalle ison laukun ja omaa minulla ei vielä edes ollut!

Tuollaisella laukulla lähdössä matkaan siis

Tässä parin viikon aikana olimme isän kanssa jutelleet uuden koneen hommaamiJsesta. Suunnittelimme, että ostaisin Jenkeistä koneen, mutta sitten tajusimme, kuinka hankalaa sen käyttö olisi Suomessa palattuani. Siinähän ei olisi lainkaan "ä, ö ja å" ja tarvitsisin aina adapterin sitä ladattaessa. Myös sen liittäminen suomalaiseen nettiin tai jotain olisi vaikeaa. Minähän en ymmärtänyt syistä kuin vain nuo kaksi ensimmäistä. :D Olen sen verran nero tietokoneiden kanssa. Joten me siis päädyimme tänään ostamaan minulle uutta konetta, ja sellaisenhan minä sain mukaani. :3 Tässä tämä sitten olisi:

Täällä on siis yksi iloinen tyttö! Ja isukkihan kommentoi, että tämä on sitten viimeinen kone, jonka minulle ostaa. Paitsi, etteihän se minulle omaksi ole vielä yhtäkään oikeastaa ostanut. ;)

Onhan minua tässä varusteltu muillakin lahjoilla matkaan. Olen saanut muun muassa päiväkirjan ja erilaisia herkkuja. Itse varustelin itseäni ostamalla kalenterin, jonka takana on muun muassa mailien ja fahrenhaittien muuntoasteikko. Nyt ollaan valmiina lähtöön, vai mitä? ;D

Tämmöisen päiväkirjan sain :)

Koristelin sitä päiväkirjaa vähän sisältä :3

Tosiaan, nyt sitä sisua riittää, että jekkeihin voi lähteä ;)

Tässä näitä herkkuja sitten olisi :D

Sain myös tämmöisen suloisen tyynyliinan matkaani.
Unelmista tosiaan kannattaa pitää kiinni <3

Vähän matkalukemista, keitä me suomalaiset oikein ollaan ;)

Neljän päivän päästä se on sitten adios Suomi! Mutta se saa tosin odottaa vielä hetken. :) Nyt toivottelen hyvää sunnuntai-illan jatkoa, ja huomiselle mukavaa koulupäivää niille, jotka kouluun joutuvat raahautumaan. ;)

Another farewell party

Hei taas kaikille! :)

Tänään tuli nähtyä vanhaa kaveriporukkaa jostain yläasteelta! Ei olla kauheemmin oltu yhteyksissä mutta nyt viime aikoina on tullut juteltua enemmänkin. Varmaan tuo minun lähteminen vaikutti asiaan hieman, ja se harmittaakin, että vasta nyt kaveriporukka tiivistyi. Noh, päätettiin kuitenkin siis pitää pieni yhteenkerääntyminen ja käytiin pienemmällä porukalla keilaamassa aiemmin tuolla Isoceessä. Oli hauskaa. ;) Siirryttiinpä siitä sitten näiden muiden luokse ja siellä sitten ruvettiin ottamaan myös kuvia. :D Oli ihan älyttömän hyvä päivä ja ilta, kiitos osallistujille. <3 Vaikkei ollutkaan mitään ruokaa tai muuta valmisteluja, niin ei niitä tullut kaivattua, kun seura oli niin mahtava! Ja tässä sitten muutamat kuvat illan fiilistelyistä. ;)

Irvistelyä ;p Tällä porukalla tänään.

Ansku rakas <3

 

Leikittiin paidalla ;)

On my way to America!!

Vuoden prosessi

Hei taas ;)
Päivät kuluu ja lähtö on koko ajan lähempänä! Nyt aion kertoa vähän viime vuodesta. Miten päädyin hakemaan vaihtariksi ja mitä kaikkea prosessiin kuului.

Vaihtoon lähteminen on aina kiinnostanut minua hieman. Pääsin kokeilemaan vuonna 2011 hieman hellempää versiota vaihdosta. Kävin kielimatkalla Torquayssa, Englannissa. Ei sitä kolmea viikkoa voi mitenkään verrata 10 kuukauteen ja muutenkin olin matkalla serkkuni kanssa, mutta siitä sain kuitenkin sysäyksen kohti tätä ideaa. Vuoden pyörittelin ja kypsyttelin ajatusta mielessäni ja sitten viime syksynä nostin niin sanotusti kissan pöydälle :) Aluksi en ollut ollenkaan varma pääsisinkö lähtemään, mutta kävikin niin, että vanhempani tukivat minua täysillä. Päädyttiin siinä STS-järjestöön ja pian hakuprosessi olikin käynnissä.

Vuoden sisällä tuli täyteltyä kaikennäköisiä papereita vino pino, sekä STS:lle hakemus, että isäntäperhettä varten sekä viisuminkin takia. Iso osa näistä tuli täytettyä internetin kautta, mutta käsitöitäkin sai tehdä ja paljon! Yksinään en kaikesta olisi selviytynyt, joten välillä apua kysyttiin omilta vanhemmilta ja STS:n yhteyshenkilöltä. Kaikki paperityöt saatiin kuitenkin ajallaan tehtyä ja lopulta myös viime toukokuussa isäntäperhe löytyi.

Toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna kaikki STS:n vaihto-oppilaat kerääntyi yhteen Pajulahteen, lähelle Lahtea. Oli aivan mahtava tutustua muihin vaihtareihin ja jakaa kokemuksia ja fiiliksiä. Tutustuttiin siinä myös entisiin vaihtareihin, jotka antoivat meille vinkkejä ja kertoivat omista vaihtovuosistaan. Muutenkin viikonloppuun sisältyi erilaisia luentoja tärkeistä asioista, vakuutuksista, isäntäperheistä, uuteen kulttuuriin totuttelemisesta jne. Joka ikinen vaihtari odotti innolla lähtöään ja isäntäperhetietojaan! Tosin vain muutamalla silloin oli nämä tiedot, itsekin olin vielä täysin pimennossa. Jännitystä oli ilmassa, mutta kaikilla oli aivan tajuttoman hauskaa. Viikonloppuun sopi uusien tuttavuuksien lisäksi myös lätkämatsin katselua porukalla. ;)

Viimeisin, muttei vähäisin vaihtoasia, oli viisuminhaku. Se kävi yllättävän helposti. Tai no, olisi se voinut olla helpompaakin, sillä isän kanssa sitä hakemusta alettiin tehdä netissä, eikä kone suostunut toimimaan. Varmaan kymmenen kertaa yritettiin ja sitten vaihdettiin konetta. :D Ja homma alkoi luistaa. Hakemuksessa oli aivan liikaa sivuja täynnä mitä älyttömämpiä kysymyksiä. Halusivat mm. tietää olenko terroristi tai muu vastaava rikollinen. No, nehän tietenkin kuuluvat asiaan, kun Yhdysvaltoihin mennään, mutta kyllä se aika älyttömältä vastata, kun on vasta 17-vuotias tyttö. No, hakemuksen täytön jälkeen jäätiin odottelemaan haastattelupäivää. Jännitin sitä ihan älyttömästi, mutta ei se lopulta ollutkaan niin kauheaa.

Ensin menimme isolla vaihtariporukalla Helsingissä Steam-kahvilaan, mistä meidät kolme kerrallaan lähetettiin viereiseen taloon haastatteluun. Ensin piti päästä sisään, sitten nousimme hissillä ylös ties monenteen kerrokseen ja jäimme odottamaan panssarioven toiselle puolelle. Joku vartija haki meidän passit ja pamautti oven heti kiinni. :D Vähän hämmentyneenä siinä seisottiin, kunnes yksitellen ottivat meidät sisään turvatarkastuksen kautta. Ohjeistus oli vähän heikkoa, kun ei ollut mitään hajua tarkastuksen jälkeen, mitä oli tarkoitus tehdä. Onneksi muiden vaihtareiden luo mentyä, he kertoivat minne kaikki paperit piti viedä. :D Sittenpä sitä odoteltiin omaa vuoroa. Joku amerikkalainen nainen oli meitä haastattelemassa ja sanoi HYVIN EPÄSELVÄSTI meidän nimiä vuorotellen. Kesti aina hetken, että kenet se oikein sieltä sanoi? No sitten se minun vuoroni tuli ja menin semmoiselle tiskille. Siinä ottivat sormenjälkeni semmoisella ihme koneella. :D En tiedä sen nimeä, mutta niitä näkyy aina jossain. Ja no sanoi, että siirry tuohon toiselle tiskille haastatteluun. No menin siihen ja se nainen kysyi minulta minne olen menossa ja tiedänkö jotain Washingtonista tai Yhdysvalloista. Sitten sieltä tuli vain, että viisuminne lähetetään viikon sisällä. Ja that's it. Ei mitään muuta. :D Vähän hämmentyneenä olin siinä, että mitäs nyt pitää tehdä? Sitten sanoivat, että mene vaan koputtamaan tuonne ovelle, että olet valmis.

Oli tuo vähän erilaista, kuin mitä odotin. Mutta nyt olen sitten ollut onnellinen viisumin omistaja muutaman viikon ajan. ;) Ja nyt kaikki vaihtoon liittyvät asiat on hoidettu alta, enää pitäisi vähän suunnitella ensi vuotta, että mitä siellä koulussa ja vapaa-ajalla haluaisi tehdä. Nimittäin koulun kauttahan ne harrastukset siellä tulevat. ;)

Tässä viisumista palanen, on vakavana ;)
Kuten huomaa, kännykkään täytyy vielä tyytyä :D

Counting Days

Kutsun tätä nyt ensimmäiseksi viralliseksi vaihtari-postauksekseni :) Eli kuten otsikko sanoo, lasken jo päiviä lähtööni! Olisin toivonut blogiin mittarin, muttei se onnistunut :p Siis to 22.8. klo 7.55 Helsingin lentokentältä lähden kohti lukuvuotta Stanwoodissa, Washingtonissa. Hieman mutkien kautta sinne lennän. Ensin Lontooseen, mistä New Yorkin kautta Seattlen lentokentälle ja joudumme vielä host perheeni kanssa ajamaan n. 50 mailia pohjoiseen ennen kuin pääsen kaupunkiin, jossa tulen viettämään elämäni parhaat kymmenen kuukautta. Tai niin ainakin minulle sanotaan :D

Kuten sanoin, virallinen lähtöpäiväni Suomesta on 22. päivä, mutta seikkailuni aloitan jo 21. Lennän nimittäin täältä Kuopiosta Helsinkiin ja vietän yöni yksin hotellissa lähellä lentokenttää. 13 päivää Kuopion jättämiseen ja 14 Suomen ;o Kuten näkee, olen jo aloittanut lähtölaskennan.

Hieman kohteestani:
Stanwood on pikkukaupunki Washingtonin osavaltiossa Yhdysvaltojen länsirannikolla. Se sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Seattlesta ja alle kahden tunnin päässä Kanadan Vancouverista. Stanwoodissa itsessään on n. 6000 asukasta eli se on melko pieni kaupunki. Siellä osallistun tunneille Stanwood High Schoolissa, kai minun jotain pitää siis opiskellakin vuoden aikana ;) Koulussa on n. 1200 oppilasta, mikä kuulostaa huvittavalta, kun ottaa huomioon kaupungin asukkaiden lukumäärän. Koulussa tulen olemaan Senior, eli viimeisellä luokalla koulusta ensi vuonna valmistuvien oppilaiden kanssa. Pääsen ilmeisesti osallistumaan siis valmistujaisjuhlaankin ;) Ja muihin hauskoihin tapahtumiin, jotka ovat tarkoitettu valmistuvalle vuosiluokalle. Niistä tulee tänne varmasti juttua, joten sitä odotellessa!

Nyt toivottelen teille muille hyviä viimeisiä lomapäiviä, itsellänihän loma kestää syyskuun kolmanteen päivään asti ;)

Pakollinen esittely

Hei vaan kaikille! Nyt minäkin siis viimenkin aloitin oman blogini, josta olen jo jonkin aikaa ehtinyt puhua saamatta aikaan yhtään mitään :D Kiitokset kuuluu ystävälleni Anskulle, joka auttoi kursimaan kokoon tämän blogin rääpäleen ;) Lupasin linkittää Anskun blogin tähän, joten auttakaas häntä rikkomaan 11 000 kävijämäärä :)  http://www.fallingthoughtsandrisingsun.blogspot.fi/

Olen siis lähdössä nyt elokuussa vaihtoon Yhdysvaltoihin, ja loin tämän blogin, että ystävilläni, sukulaisilla ja muilla tuttavillani olisi mahdollisuus seurata elämääni siellä ja lukea kuulumisiani. Samalla blogi toimii myös tietynlaisena päiväkirjanani, jonne lataan kuvia ja kerron kaikesta tapahtuneesta ja uusista tuttavuuksista yms. Aion myös tehdä muutamia postauksia vaihtoprosessistani ja lähtötunnelmistani vielä Suomesta käsin.

Tämähän oli nyt se ensimmäinen postaukseni, ja nehän ovat aina vähän kämäisiä, mutta tuntui kuitenkin pakolliselta :D Blogi on muutenkin vielä niin alkutekijöissä, että tulen muokkaamaan sen ulkomuotoa tässä ja paljon! Luultavimmin tämän illan aikana laitan myös ensimmäisen oikean postaukseni, mutta tästä tämä nyt lähti liikkeelle :)